muuten valkoinen, vai olivatko kaikki päivän muistot verhoutuneet
maidonvalkeaan sumuun?
He olisivat voineet istua parvekkeella, ellei se olisi ollut istutusprojektin
valtaama. Molemmat tuolit ja pöytä nojasivat seinään siististi
kokoon taitettuina, ja sanomalehdet peittivät betonilattiaa. Lähes puolet
multasäkin sisällöstä oli levitetty sanomalehtimaton päälle, ja sen
ympärillä nökötti kymmenkunta pinottua ruukkua ja pari laatikollista
taimia. Parvekkeelta leijaileva mullan aromi sekoittui pihalta tulvivaan
vastaleikatun nurmikon tuoksuun.
Oli lauantai ja pari vanhempaa lasta oli vallannut kaikki keinut,
joten pikkupojat saivat toistaiseksi tyytyä hiekkalaatikkoon. Kumpikin
kaivoi väsymättömästi kuivaa hiekkaa omalla lapiollaan ja pälyili
keinuja vaivihkaa. He eivät uskaltaneet lähestyä vanhempia lapsia,
vaikka heidän äitinsä istui viereisellä penkillä ja selaili viikko-
lehteä.
– Haluaisitko pari tuollaista? hän kysyi ja antoi kätensä vaeltaa
vaimonsa selkää pitkin aina pehmeisiin hiuksiin saakka.
– En, vaan pari tällaista, nainen vastasi kääntyessään häntä kohti
ja nipisti häntä poskesta. – Paitsi pienempiä, hän lisäsi nauraen.
Mies kietoi käsivarret vaimonsa ympärille ja painautui tätä vasten.
Niin he seisoivat hetken sanomatta sanaakaan. Miehen katse pysähtyi
taas pikkupoikiin hiekkalaatikolla, joten hän huomasi, kun pojat
nousivat yhtä aikaa ylös ja juoksivat pois näköpiiristä. Hetken kuluttua
he palasivat roikkuen isänsä molemmin puolin. Äiti nousi ylös,
sanoi isälle jotain ja lähti kävelemään poispäin rullattuaan lehden.
Mies näki äidin huikkaavan jotain tavallista ja arkista olkansa yli,
ennen kuin he erkanivat toistensa seurasta. Mies mietti – ei sillä hetkellä
vaan myöhemmin – ettei nainen halannut poikia, ettei hän suukottanut
heidän rusoposkiaan ennen lähtöään, ettei hän silittänyt heidän
tukkaansa ja kertonut, miten paljon rakastaa heitä. Silloin mies
20