– Koska mies oli lasten isä ja kyllästynyt koko paskaan, Sandén
vastasi auliisti. – Tai koska mies toivoi olevansa lasten isä ja oli kyllästynyt
19
koko paskaan.
– Kuka soitti poliisit? syyttäjä tiedusteli.
Sjöberg vilkaisi paperia kädessään.
– Naapuri nimeltään Bertil Schwartz. Catherine Larsson oli
varannut pesutuvan tälle aamulle mutta ei ilmestynytkään paikalle.
Schwartz soitti hänen ovikelloaan kysyäkseen, voisiko ottaa hänen
pesuvuoronsa, mutta kukaan ei avannut ovea. Hän kirjoitti
naiselle viestin, ja kun hän avasi postiluukun tiputtaakseen lapun,
hän haistoi jotain epämiellyttävää. Hän kurkisti luukusta ja uskoi
näkevänsä verta lattialla. Sitten hän soitti poliisit. Tarkistakaa, että
tämä pesutupa-asia täsmää.
Viimeisin käsky oli suunnattu Hamadille ja Westmanille. Sandénille
hän sanoi:
– Käy sinä myös lasten päiväkodissa. Mutta hoidetaan ensin
Christer Larsson. Aloitetaan näistä ja tavataan täällä huomenna
samaan aikaan.
•
Säästääkseen selkäänsä mies makasi pimeydessä kyljellään. Myöhäistalven
valonkajo etsiytyi sisään pienestä ikkunasta likaisen
pesualtaan yllä. Kun hän katsoi valoa kohti, muu huone pimeni.
Hän katseli mieluummin esineitä ympärillään, joten hän kiinnitti
katseensa hyllyllä seisoviin purkkeihin. Hän katsoi muttei nähnyt.
Hänen ajatuksissaan oli toukokuu, upea kevätpäivä kauan sitten.
Hän seisoi olohuoneen ikkunassa toisessa kerroksessa käsi vaimonsa
vyötäisillä ja katseli naapurin poikien pihaleikkejä. Tuuletusikkuna
oli auki, ja tuuli leyhytteli valkeaa verhoa heidän vierellään. Oliko se