Sjöberg kohotti kulmaansa.
– Ei yksi pääsky kesää tee, Westman totesi. – Christer Larsson
luultavasti vierailee heidän luonaan silloin tällöin.
– Tekotapa, Sjöberg heitti. – Mitä se kertoo? Väkivaltainen, verinen,
raaka. Onko kyse vihasta? Kostosta? Intohimosta?
– Murhaaja oli selkeästi lasten perässä, Hamad arveli. – Miksi
hän muuten olisi käynyt heihin käsiksi? Hehän näyttivät nukkuvan.
– Sitä emme tiedä varmaksi, Sjöberg totesi. – Sen Zetterström
kertoo meille aikanaan, mutta minustakin moni seikka viittaa siihen.
Jos nainen murhattiin kylpyhuoneessa, tuntuu merkilliseltä,
että lapset olisivat maanneet kiltisti sängyssä odottamassa vuoroaan.
– Heidät on voitu murhata ensin, Hamad jatkoi, – mutta on
epätodennäköistä, että murhaaja olisi edennyt siinä järjestyksessä.
Ja sitä paitsi nainen surmattiin kylpyhuoneessa... Mies on voinut
olla heille tuttu. Oli miten oli, arvelen, että lapset olivat murhaajan
kohde. Vain lapset tai sekä äiti että lapset.
– Onko murhaaja mies? Sjöberg kysyi.
Kaikki pöydässä istujat nyökkäilivät.
– Murha-ase ei ole mikään linkkuveitsi, Sandén sanoi. – Murhaajalla
on ollut kunnon vehkeet. Ja kylpyhuoneen teurastuksen
on tehnyt mies. Catherine Larsson teki jonkin verran vastarintaa,
vaikka hän oli pienikokoinen. Kuvittelisin, että nainen olisi hakannut
veitsellä. Tämä on miehen tekosia. Vahva, päättäväinen ja kylmäverinen
18
teko.
– Samaa mieltä, Sjöberg sanoi. – Mutta miksi mies murhaisi
kaksi lasta? Kaiveletko esille vielä pari ennakkoluuloa, Jens, niin
minun ei tarvitse.