– Hän on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, ja status
on ollut sama siitä asti, kun lapset aloittivat päiväkodissa elokuussa
2006. Ennen kuin hän sai lapsia, hänellä oli lyhyt työsuhde siivousfirmassa,
mistä hänet irtisanottiin neljän kuukauden kuluttua
”töiden vähyyden vuoksi”. Hänen esikoisensa Tom syntyi muutamaa
kuukautta myöhemmin, joten se täsmäisi hyvin.
– Huoneisto on asumisoikeusasunto?
Sjöberg nyökkäsi.
– Vaikuttaa aika tyyriiltä filippiiniläiselle työttömälle, Rosén
huomautti.
– Totta, sitä meidän täytyy tutkia vielä. Mutta onhan hän… tai
oli edelleen naimisissa.
– Veikkaisin, että hän teki siivoustöitä pimeänä, Sandén arveli.
– Niistä tienaa pirun hyvin. Sitä paitsi hänellä on saattanut olla
säästöjä tullessaan maahan, koska ei ole kovin vaikea arvata, millä
hän on kotimaassaan itsensä elättänyt.
Sjöberg hieroi silmäänsä rystysillään ja huokaisi alistuneesti.
– Jos koetettaisiin edetä vähän tieteellisemmin…, hän jarrutteli,
mutta huvittunut pilke hänen näkyvässä silmässään ei jäänyt
Sandénilta huomaamatta.
– Jonkun täytyy sanoa, mitä kaikki ajattelevat, Sandén totesi
teeskennellyn loukkaantuneena. – Mutta palataan kaikin mokomin
alkuun ja kaivetaan vaivalla esiin tiedot, jotka meillä jo on.
Samalla hetkellä Sjöberg pani merkille, miten Sandénin kasvoilla
käväisi varjo ja muutti ne hetkessä aivan harmaiksi. Sjöberg
pysähtyi tekemään pikaisen tilannearvion kollegansa terveydentilasta.
Siitä oli tullut refleksi sen jälkeen, kun aivoinfarkti oli miltei
riistänyt Sandénin hengen puoli vuotta aiemmin. Oli vaikea
sanoa, huomasiko Sandén hänen huoltaan, mutta hetken päästä
miehen tyytyväinen virne oli jo palannut.
16