– Kyllä, voimme olla kiitollisia.
– Missä herrasmies Eriksson tänään luuraa? Rosén ihmetteli ja
katseli ympärilleen hymynpoikanen huulillaan karehtien.
– Hän näyttää olevan vapaalla tänään, Sjöberg sanoi. – Eikö
kukaan ole nähnyt häntä?
– Luuletko, että Einar lomailee? Sandén virnisti. – Laskettelee
Alpeilla?
Hamadilta pääsi vaimea hörähdys. Oli eittämättä hupaisa ajatus
kuvitella sulkeutunut Einar Eriksson suksilla. Miehellä oli tapana
nousta työpöytänsä takaa vain pakon edessä. Westman hymyili
Sandénille myöntämisen merkiksi, mutta Sjöberg sivuutti
asian ilman näkyvää reaktiota.
– Vai niin, sepä harmi, hän sanoi. – Tarvitsemme häntä.
Sjöberg nousi ylös, asteli valkotaulun luo ja poimi kynän telineestä.
Hän kirjoitti taulun ylälaitaan ”Catherine Larsson” ja alleviivasi
sen.
– Catherine Larsson, omaa sukua Calipayan, 34 vuotta, syntynyt
vuonna 1973. Lapset, jotka todistetusti ovat hänen, ovat nimeltään
Tom ja Linn Larsson, iältään neljä ja kaksi vuotta.
Hän luki tietoja käsin kirjoitetulta lapulta ja lisäsi niitä taululle
puhuessaan.
– Asunto, josta heidät löydettiin, on naisen oma. Hän on filippiiniläinen,
ja vuodesta 2005 hän on ollut Ruotsin kansalainen.
Hän on asunut Ruotsissa vuodesta 2001 lähtien ja on naimisissa
Christer Larssonin kanssa, syntynyt vuonna 1949. Mies on molempien
lasten isä. Hän on kirjoilla toisessa osoitteessa, joten he
eivät taida asua yhdessä. Nainen oli kirjoilla samassa osoitteessa
aina vuoden 2006 heinäkuuhun saakka, jolloin hän muutti Trålgränd
5:een.
– Miten hän elätti itsensä? Rosén kysyi.
15