BB:n aaeilnns piävaijkrä mintunvihreitä kynsiäni hänen kauniisti piirtyvillä vatsalihaksillaan,
ja saatuani hänen huomionsa istuisin hajareisin hänen
kostealla puhtaalla vartalollaan ja upottaisin sormenpäät hänen
märkään tukkaansa.
Mutta en tee mitään, sillä se johtaisi vain nopeaan sivulle vilkaisuun
ja siirtymiseen vastakkaiseen suuntaan.
Aviomieheni on kallio. Ei siinä mielessä kuin hän on niin vahva
ja kannustava, etten tiedä, mitä tekisin ilman häntä. Vaan pikemminkin
hän on niin julmetun kylmä, että onko hänellä enää sydämensykettäkään.
Ken ei ole koskaan edes pitänyt minua kädestä,
rakas päiväkirja. Ei ainakaan tieten tahtoen. Hänen kätensä on
toki ollut kädessäni, kun hän on ollut tiedottomassa tilassa, mutta
aina kun olen kokeillut samaa hänen ollessaan valveilla, hän on
kohteliaasti sietänyt tukalaa oloaan… tyyliin viisi ja puoli sekuntia,
kunnes on sulavasti irrottanut pehmeän velton lihamöykyn
otteestani.
Seksiin pätee aika lailla sama. Ken, tuo ikuinen herrasmies,
makaa selällään, antaa minun tehdä temppuni ja osallistuu tapahtumaan
hiljaa minimaalisin ja pakollisin kosketteluin. Jopa silloin
kun yritän olla hauska ja matkia Fifty Shades Darkerin jäätelökohtausta.
Hänen puolustuksekseen on sanottava, että joudun
esittämään Christianin osaa, sillä Ken ei tietenkään tiedä hänen
vuorosanojaan. Eikä vauvahälyttimen valkoinen kohina kuulosta
varsinaisesti Al Greeniltä. Eikä meillä tunnu jostakin syystä
olevan koskaan vaniljajäätelöä vaan ainoastaan kirsikkakermajäätelöä
Cherry Garciaa, jonka nuoleminen on vähän kimuranttia
kaiken sen pureskelun ohessa. Mutta silti. Arvostaisin suuresti
pientäkin yritystä osallistua.
Näiden näyteltyjen kohtausten laadusta huolimatta minä
aina jälkeenpäin suukottelen ja halailen Kenin hoikkaa kaunista
16