naurunalaiseksi, mutta hän tiesi, että oli itsekin käyttäytynyt typerästi.
9
Ja sitä oli vaikea kestää.
Hän pani liput takaisin käsilaukkuunsa. Päivä oli oikea. Hän ei
ollut täysi tollo, ajattelivatpa muut mitä tahansa.
Vaikka matka oli varattu yhdeksän kuukautta aiemmin, hän oli
unohtanut sen täydellisesti, kunnes hänen tilinsä saldo oli ylittynyt
suoraveloituksessa olleesta maksusta. Hän ei ollut edes tajunnut
tilinsä menneen pakkaselle, ennen kuin hänen pankkikorttinsa
ei ollut suostunut toimimaan kampaamossa. Se oli ollut
yksi nöyryytys lisää kaikkien entisten lisäksi. Tietenkin hän oli
jälleen purskahtanut itkuun.
Gavin oli alun perin ehdottanut Ranskaan lähtemistä autolla
ja tunnustanut, että halusi ajaa tyylikkäällä avoautolla kunnollisilla
moottoriteillä, ennen kuin häntä pidettäisiin vanhana, säälittävänä
ukkona ja hänen viriliteettiään ja peniksensä kokoa alettaisiin
kommentoida.
Deira oli nauranut Gavinin sanoille ja kietonut kätensä tämän
ympärille.
”Kukaan ei ajattele sinusta niin, ei ikinä”, Deira oli sanonut
Gavinille.
”Kukaan ei uskaltaisi.”
Gavin Boyer nimittäin näytti vähintään kymmenen vuotta
viittäkymmentäseitsemää ikävuottaan nuoremmalta. Toki hänen
aiemmin jopa Deiran hiuksia tummemmat hiuksensa olivat
nyt melkein kokonaan hopeanharmaat, mutta niiden ansiosta
Gavin herätti jopa enemmän kunnioitusta kuin nuorempana.
Hän oli edelleen pitkä ja raamikas, ja vaikka hänen vyötärönsä
oli tukevampi kuin kaksikymppisenä tai kolmekymppisenä, hän
oli onnistunut säilyttämään urheilullisen olemuksensa. Deiran
mielestä se oli epäreilua, koska Gavin saavutti sen ilman sen
suurempaa ponnistusta kuin pelaamalla golfia kerran viikossa
ja käymällä silloin tällöin uimassa lähellä sijaitsevan kuntosalin