luisevan hartian ympärillä. ”Tiedän, että olet vahva nainen”,
Claire sanoi lempeästi, ”mutta olen varma, että sinulla on ollut
rankkaa. Rehellisesti sanoen minä yllätyin, kun teit varauksen.
En uskonut, että haluaisit lähteä matkalle yksin.”
”En ollut suunnitellut lähteväni yksin.” Grace hymyili apeasti.
”Ystäväni Elainen oli tarkoitus lähteä kanssani. Hänen tyttärensä
synnytys kuitenkin alkoi reilusti etuajassa ja vauva oli hetken
aikaa huonossa jamassa, joten minä sanoin hänelle, ettei hän
saa edes ajatella minua vaan Megania. Megan asuu Kanadassa.”
Grace kohautti olkapäitään kuin Kanada selittäisi kaiken.
”Oletko nyt sataprosenttisen varma, että pärjäät yksinäsi?”
Claire kysyi.
Grace nyökäytti. ”Ehdottomasti”, hän sanoi äänellä, jossa ei ollut
pienintäkään epäilyksen häivähdystä.
Grace oli vastannut samoin vanhimmalle tyttärelleen Alinelle,
kun tämä oli esittänyt hänelle saman kysymyksen.
”Olen varma, että sinä pärjäät”, totesi Aline, joka oli poikennut
kotimatkallaan töistä katsomaan, mitä hänen äidilleen kuului.
”Mutta niin pitkä ajomatka ilman että voi vuorotella… Olen
varma, ettei isä odottanut sinun tekevän matkaa yksin. Hän varmasti
uskoi jonkun meistä lähtevän mukaasi. Ehkä jopa meidän
kaikkien, niin kuin aikoinaan. Voisit odottaa siihen saakka, että
se onnistuisi. En halua, että väsyt liikaa, eikä sinulla oikeasti ole
mitään syytä kiirehtiä.”
”En minä väsy”, Grace vakuutti. ”Yksikään osuus matkasta ei
ole kovin pitkä. Ja tiedät hyvin, että olisi mahdotonta saada taas
kaikki yhteen tänä vuonna. Minä siis teen sen, ja sillä siisti.”
”Sinä vaadit itseltäsi melkoisesti. Etenkin kun…”
”Kun mitä?” Gracen kirkkaansinisiin silmiin nousi kova katse,
kun hän keskeytti jälleen tyttärensä.
19