Ken oli ollut sellainen mies, joka stressaantui, kun asiat eivät
sujuneet hänen haluamallaan tavalla. Se oli stressannut myös
Graceä, vaikkakaan lapset, Aline, Fionn ja Regan, eivät tuntuneet
huomaavan pinnan alla piilevää kireyttä, joka talossa aina
vallitsi lähtöä edeltävän viikon ajan. Lapsia oli kiinnostanut vain
se, että he pääsisivät aina kulloisellekin leirintäalueelle ja saisivat
pitää hauskaa.
Kenin stressaamisesta huolimatta heidän perhelomillaan oli
aina ollut hauskaa. Lomamuistot olivat Gracelle kallisarvoisia.
Grace istui vuoteella Portview Housessa – samassa majatalossa,
jossa he olivat yöpyneet aina – ja avasi mukaan ottamansa
kannettavan tietokoneen. Kenin kannettavan tietokoneen.
Hän ei ollut aikonut ottaa sitä mukaan, mutta aivan viime hetkellä
hän oli palannut takaisin taloon ja napannut sen mukaan autoon.
Hän olisi voinut lähettää tiedostot itselleen sähköpostitse,
mutta hän oli tullut siihen tulokseen, että kenties tietokoneella
oli sellaista salaista tietoa, jota hän voisi tarvita. Vielä hän ei
ollut löytänyt muuta kuin sen sähköpostiviestin, jonka oli saanut
kolme kuukautta sitten, eikä hänen tarvinnut lukea sitä uudelleen.
Hänelle oli kuitenkin tärkeää, että kannettava tietokone oli hänen
mukanaan, koska se oli Kenin.
Grace katsoi epäröiden kansiota nimeltä Suuri hääpäiväaarteenetsintä.
Hän oli avannut kansion silloin, kun Ken oli sen lähettänyt,
ja sitten sulkenut, koska hän ei halunnut olla osa suunnitelmaa,
josta hän ei ollut tiennyt mitään. Eikä hän halunnut,
että Ken komentelisi häntä. Ei sen jälkeen, kun Ken oli tehnyt jotain
niin hirvittävää, että se oli saanut Gracen epäilemään kaikkea
sitä, mitä heillä oli yhdessä ollut. Nyt hän ei kuitenkaan voinut
itselleen mitään.
Hän klikkasi kansiota. Siinä oli kahdeksan tiedostoa, jokainen
oli nimetty erikseen:
16