Luku 1
Mies ei ole normaali. Normaali mies repii vaatteet hänen yltään.
Normaali mies tuuppii häntä ympäriinsä. Normaali mies avaa housunsa
ja antaa hänen katsoa pimeyteen siinä toivossa, että näky innostaisi
häntä. Normaali mies on liian väsynyt, juopunut ja kiihottunut
edes nähdäkseen hänet tai tietääkseen, että hänen nimensä
on Anna ja hänellä on kuusivuotias tytär, pikku-Marie, josta tytön
täti huolehtii viereisessä huoneessa. Normaali mies ei ajattele häntä
muuna kuin pehmeänä vakona.
Mutta tämä asiakas ei ole normaali.
Mies ei ole koskaan riisunut vaatteitaan, töninyt häntä tai näyttänyt
hänelle mitään housuistaan. Hän ei ole rikas muttei köyhäkään,
ehkä hän on opiskelija, jonkinlainen kirjailija, niin Anna on
kuullut, vaikka mies ei puhu paljoa. Hän tietää vain miehen sukunimen,
Andersen. Myös tänä iltana mies on epätavallisen huoliteltu
ja hyväntuoksuinen. Viime kerran jälkeen hän on kasvattanut
viikset, Annan mielestä ne tekevät hänestä miehekkäämmän näköisen,
mutta hän ei tohdi sanoa mitään. Mies on alle kolmekymmentävuotias,
ehkä hieman vanhempi, sitä on vaikea sanoa. Hän
on istahtanut seinän viereiselle penkille ja ottanut esiin saksensa
ja värillisen paperinsa. Mies ei tahdo muuta kuin katsella häntä ja
tehdä hänestä siluettikuvan. Välillä mies kohottaa katseensa ja katsoo
häntä suurilla silmillään hätäisesti ja häpeillen, minkä jälkeen
9