jänne
jännetupen sisältä. Siihen ei auttaisi kuin leikkaus ja sellaiseen
viikon kuluttua pääsinkin. Sormi avattiin sik-sak-tyyliin, jänteen
päät yhdistettiin, ja käsi pantiin pakettiin. Muutaman päivän päästä
käteen laitettiin muovinen tuki, jotta ranne pysyisi koko ajan samassa
asennossa.
”Hauskintahan” kaikessa oli se, että en saanut tehdä leikkauksen jälkeen
käytännössä mitään oikealla kädelläni. En saanut urheilla tai rehkiä,
jotta en hikoilisi. En saanut käyttää voimaa kuuteen viikkoon. Jos olisin
epähuomiossa taivuttanut rannetta ulospäin tai puristanut jotain voimakkaasti,
olisi jänne saattanut katketa.
Helmikuun lopulla sain kädestä miltei kyynärvarteen asti ulottuneen
tuen pois ja aloitin käden käytön hitaasti. Melkein heti leikkauksen jälkeen
oli alkanut yhäkin jatkuva kolmen eri liikkeen varovainen jumppa,
jotta jänne ei arpeutuisi jäykäksi.
Aluksi minulle kerrottiin, että paraneminen kestäisi kolme kuukautta,
mutta kun tuki otettiin pois, sain kuulla, että saattaisi mennä jopa vuosi
ennen kuin käsi on entisellään! Soitan siis kitaraa vanhaan malliin ehkä
vasta syksyllä 2021 tai keväällä 2022, jos silloinkaan.
Onni onnettomuudessa oli se, että Aholan turma sattui samaan aikaan,
kun keikkailu oli muutoinkin seisahduksissa. Keväällä 2021 koronarajoitukset
olivat vielä täysimittaisesti päällä, eikä konsertteja saanut järjestää.
Keikkatauon lisäksi tuli siis vielä ylimääräinen ahdistus, kun kitaraa ei saanut
lääkärin määräyksestä soittaa edes itsekseen.
12 J A R K K O A H O L A