15
Esipuhe
samoissa määrin sotamiesten huolia kannettavakseen. Svenssonin kohdalla
tämä oli hänen luonteelleen ominaista huolehtimista omistaan.
Olen pyrkinyt välttämään luomasta Svenssonista sankaritarinaa, sillä sotasankarit
ovat propagandan, jälkiviisauden ja ajan kultaamien muistojen meille
tuottamia. Sodassa yksittäinen ihminen on vain pieni osa isoa joukkoa,
joka yhdessä menestyy tai kokee tappion. Olen tarkastellut aihetta enemminkin
näkökannalta ”älä tuo minulle ratkaisuja vaan ongelmia”. Historian
pitää siis muistaa myös negatiiviset asiat. Pyrkimyksenäni on ollut tarkastella
aihepiiriä puolueettomasti. Olen kokenut velvollisuudekseni tarkastella aihetta
kriittisesti, ja tarpeen tullen olen kääntänyt nokkani kohti vastatuulta.
Svenssonin ja muiden kirjassa esiintyvien henkilöiden päätöksiä ja tekoja
arvioidessamme meidän tulee ottaa huomioon, että he tekivät päätöksensä
sen hetken tiedon varassa, mikä heillä silloin oli käytettävissään. Heillä ei
ollut mahdollista tarkastella sitä vuosikymmenien kuluessa muovautunutta
kokonaiskuvaa, joka meillä nyt on käytössämme. Diplomaattina ja rintamakomentajana
Svensson joutui myös miettimään ratkaisujensa vaikutusta Suomen
ulkopolitiikkaan, rintaman kokonaiskuvaan ja ylipäätään kansakunnan
hyvinvointiin. Tätä taustaa vasten meidän antamamme viisaat neuvot edesmenneille
johtajille ovat siis turhia.
Sitkeä periksiantamaton asenne tutkimus- ja kirjoitustyöhön on osoittanut,
miten suuri merkitys pienelläkin tiedonmurusella tai yksittäisellä valokuvalla
voi olla. Tällaiseen johtolankaan tarttuminen on saattanut johdattaa
aivan uusille tiedonlähteille tai auttaa paremmin ymmärtämään menneiden
sukupolvien aikaa ja sielunmaisemaa.
Tutkimusmatka Svenssonin mukana on nyt päätöksessä. Toivon, että olen
onnistunut välittämään oikeanlaisen kuvan Svenssonin persoonasta, elämästä
ja vaikutuksesta yhteiskuntaan. Julia Korkmania lainaten:
”Vaalimalla muistikuvia pystymme muistamaan, mitä ennen
meidän omaa aikaamme on tapahtunut. Siinä on jotain todella
kaunista ja arvokasta, että meihin voi jäädä tällaisia, edellisten
sukupolvien tärkeitä tarinoita ja kokemuksia muistoina. Heidän
muistoistaan tulee osa meitä.”