13
Esipuhe
luovuttama Svenssoniin liittyvä dokumenttiaineisto ja yksityisvalokuvien kokoelma.
Antero Svensson ei pitänyt varsinaista päiväkirjaa, mutta tämän vastapainoksi
sain Heikki Haavistoa haastattelemalla paljon ainutkertaista tietoa
Svenssonista. Teoksen sotavuosia käsittelevän ajan lähteinä olen käyttänyt
runsaasti Kansallisarkistossa olevia sotapäiväkirjoja sekä lukuisia sota-ajan
komentajien muistelmia. Lisäksi olen täydentänyt Svenssonin kokonaiskuvaa
tekemilläni useilla henkilöhaastatteluilla.
Svenssonin sota-aikaa käsittelevässä osuudessa en ole käyttänyt päähenkilön
omakohtaisia näkemyksiä, vaan kirjoitettu teksti perustuu suurelta osin
Kansallisarkiston virallisiin sotapäiväkirjoihin. Jo ennen sotia oli laadittu tarkat
ohjeet siitä, että jokaisen itsenäisesti taistelevan yksikön piti pitää sotapäiväkirjaa,
johon piti kirjata pienimmätkin yksityiskohdat. Kun kenraali Aksel
Airolta kysyttiin aikoinaan, koska hän aikoo kirjoittaa muistelmat, hän vastasi
toimittajille: ”Sotapäiväkirjat perustuvat tositapahtumiin, niistä puutuu
sotilaiden omille muistelmille usein tyypillinen oman toiminnan liiallinen
korostaminen ja jälkiviisaus. Kaikki tapahtumat löytyvät sotapäiväkirjoista,
ja näin on turha lähteä kirjoittamaan muistelmia: sotapäiväkirjoissa on historia.”
Airon vastaus vahvisti minulle käsityksen, että sotapäiväkirjoista saan tarkimman
ja rehellisimmän tiedon sotatapahtumien kulusta. Tutkiessani päiväkirjoja
tarkemmin havaitsin myös sen tosiasian, että kuva sodan totuudesta
on julkisuudessa ja elämäkerroissakin usein vääristynyt tai ainakin sitä on
väritetty. Sotapäiväkirjojen etu on siinä, että niissä ei nosteta esille yksittäisen
ihmisen toimintaa, vaan kokonaisuutta käsitellään aina joukkona. Lisäksi
niistä puuttuvat johtopäätökset, tunteilu ja kaikenlainen spekulointi. Kaiken
tämän korvaa tarkka aikalaisdokumentointi.
Svenssonin sotilasuraa tarkastellessani huomasin, että hän ei koskaan jämähtänyt
liian pitkäksi aikaa samaan toimeen: ura pysyi tasapainoisen nousujohtoisena,
hän pysyi muutaman vuoden paikallaan ja otti sitten seuraavan
askeleen ylöspäin. Tämä systemaattisuus ei johtunut ainoastaan Svenssonin
monipuolisuudesta ja omasta halukkuudesta, vaan taustalla vaikuttivat myös
avarakatseiset esimiehet, jotka antoivat suosituksia ja joilla oli silmää ohjata
monipuolista Svenssonia tehtävästä aina vain vaativampaan. Keitä sitten olivat
nämä Svenssonin uran takuumiehet? Kenraali Lennart Oesch huolehti