1
”Haloo?” Huutoni kaikuu betoniluolassa.
Tuttu punavalkoinen kabiinihissi on asemalla, mutta hissinhoitajan
kopissa ei näy ketään. Aurinko on kadonnut Alppien
taakse, taivas on vaaleanpunainen, mutta asemarakennuksessa
ei ole ainuttakaan valoa. Missä kaikki ovat?
Jäinen tuuli puhaltaa poskilleni. Käperryn syvemmälle takkini
sisään. Talvikausi alkaa vasta kuukauden kuluttua ja hiihtokeskus
on suljettu, joten en odottanutkaan muiden hissien olevan
käytössä, mutta luulin, että tämä olisi. Kuinka me muuten pääsemme
jäätikölle? Olenko erehtynyt päivästä?
Heitän lumilautapussini laiturille ja tarkistan taas sähköpostiviestin
puhelimellani. Viime kerrasta on kauan, mutta onnistuisiko
viikonlopputapaaminen? Panorama-talossa Diablen jäätiköllä
Le Rocherissa? Jos pääset, nähdään kabiinihissillä pe 7.
8
marraskuuta kello 17. C.
C eli Curtis. Olisin deletoinut viestin vastaamatta, jos se olisi
ollut keneltä muulta tahansa.
”Terve, Milla!”
Hyvänen aika! Brent harppoo ylös rappuja minua kohti. Hän
on kaksi vuotta minua nuorempi, joten hänen täytyy olla kolmenkymmenenyhden,
poikamainen charmi näyttää yhä olevan
tallella – taipuisa tumma tukka ja hymykuopat – mutta hän vaikuttaa
väsyneeltä ja rasittuneelta.
Hän nostaa minut karhumaiseen syleilyynsä, ja rutistan häntä