Unelmia ja hidasta matkaa – koko elämä
neet aivan totutusta poikkeavan tavan elää. Sitä joutuu tilanteisiin,
jotka laittavat oman luonteen koetukselle. Maailmalla
oppii taitoja, joita saattaa tarvita elämässään vielä lukuisia
kertoja. Siellä syntyy ihmissuhteita, jotka kulkevat sydämessä
vuodesta toiseen. Puhumattakaan kiehtovista kulttuureista ja
ihmeellisistä maisemista. Ei, en voisi millään kirjoittaa tätä kirjaa
vain faktojen varaan. Lukija saisi aivan väärän kuvan vastuullisesta
matkailusta. Tämä kirja on myös tunteita ja toivoa,
sekä ylistys ystävyyssuhteille. Olen tavannut maailmalla uskomattomia
kanssakulkijoita, joiden kanssa saan elämäni jakaa.
Ympäristöalan asiantuntijana ja toki myös planeettamme
asukkina olen huolissani siitä, miten maapallomme voi. Otan
tässä kirjassa esille myös ilmastonmuutoksen ja esimerkiksi
meitä vaivaavan muoviongelman. Ilmastonmuutos on lievä
sana, sillä suoraan sanottuna olemme keskellä ilmastokriisiä,
johon tunnutaan suhtautuvan liian kevyesti. Matkailu kietoutuu
tiiviisti yhteen näiden teemojen kanssa, eikä sitä voi tarkastella
enää erillisenä ilmiönä. On tosiasia, että turismilla on
huonoja ympäristövaikutuksia, enkä voi jättää niitä kirjassani
huomiotta. Vasta asioiden tiedostaminen ja tunnustaminen
johtaa muutokseen.
Ympäristöseikkojen ja tarinoiden lisäksi huomioin asioita,
joiden ympärille matkailu on viime vuosina kietoutunut. Näihin
ilmiöihin lukeutuvat esimerkiksi pakkomielteinen kuvaaminen,
Instagram ja sen vaikutukset turismiin sekä matkablogit.
Matkailuun liittyy vahvasti nykypäivänä näkeminen, ja
haluankin nostaa esille ajatuksen, voisiko jokin muu olla sittenkin
tärkeämpää. Varsinkin, kun näkeminen tahtoo tarkoittaa
jatkuvaa kuvien räpsimistä, jolloin kyseessä saattaa ehkä
olla enemmänkin ”katson, vaan en näe” -ilmiö. Välillä siis vastuullista
matkailua käsittelevä kirjani saattaa olla myös filosofinen.
Samalla läpi kirjan pohdin myös omaa matkailuani ja sitä,
12