Unelmia ja hidasta matkaa – koko elämä
määräisesti, etten ole ihan siellä, missä pitäisi. Samalla tunsin
kuitenkin, että olen menossa kohti sitä, mihin kuulun.
Sitten tuli se päivä, vuonna 2016, kun intialainen mies halusi
myymälässään tutkiskella kämmentäni. Tunsin tuolloin,
kuinka jonkinlainen elämän umpikuja kietoutui ympärilleni.
En ollut onnellinen, mutta en osannut tai uskaltanut asioita
muuttaakaan. Aavistin, että muutoksen tie olisi pitkä ja raskas.
Sitä taas en aavistanut, millainen onni minua sen jälkeen
odottaisi. Intialaismies katseli kämmentäni ja muutti elämääni
muutamalla lauseella. Siitä kohtaamisesta alkoi myllerrys, johon
elämä minut väkisin vei, kuin ennalta laaditun suunnitelman
mukaan.
Nyt olen elämässäni siinä pisteessä, jossa saan tehdä töitä
molempien intohimojeni, matkailun ja ympäristöasioiden, parissa.
Ensin koin, että ne jotenkin sulkevat toisensa pois. Sittemmin
huomasin, että ne tarvitsevat toisiaan ja ovat tiiviissä
yhteydessä toisiinsa. En ole tyytyväinen siihen tilanteeseen,
missä maailma ja erityisesti ympäristömme tällä hetkellä on.
Ajatukseni asioiden muuttamisesta ovat välillä radikaalejakin
ja uskon vakaasti, että kulutuskeskeisen ja rahan vallan alla
olevan yhteiskuntamme ja elämämme on otettava uusi suunta.
Jatkuvasta kasvun tavoitteesta on luovuttava ja hidastettava
tahtia, ihan joka asiassa. Samoin näen matkailun. Kyseinen
meno ei voi jatkua. Massaturismi, matkalaisten takia kuluva
luonto, lisääntyvä lentäminen, ketjuhotellit ja merten muoviroskat
eivät ole niitä asioita, joita haluan matkailun parissa
nähdä. Ajattelen, että matkailun on muututtava.
Paitsi päättäjillä, meillä kansalaisillakin on vastuu muutoksista.
Jokainen voi tehdä jotain, vaikka pientäkin, asioiden
muuttamiseksi. Minä haluan muuttaa matkailua ja haluan
nähdä sen muutoksen tulevan. Olen saanut lahjaksi maailman,
tämän ihmeellisen planeetan, jota olen saanut tutkia ja
10