Unelmia ja hidasta matkaa – koko elämä
Kreikassa, Venäjällä ja nyt Tšekissä, vuodet, jotka pänttäsin
erityisesti kreikan ja venäjän kieltä. Kaikki ne hetket, joina
matkustin pitkillä, hitailla matkoillani pitkin Eurooppaa, Intiaa,
Aasiaa ja Uutta-Seelantia.
Vuodet ja nämä kokemukset ovat muovanneet minusta sen
naisen, joka tänään olen. Minusta, pelokkaasta tyttölapsesta,
kasvoi maailmannainen, eurooppalainen, koko planeetan
asukki. Venäjä ja Kreikka ujuttautuivat niin tiukasti pinnan
alle, että koen olevani kolmen maan kansalainen, vaikka minulla
vain yksi passi onkin.
Lapsuudessani mikään ei viitannut siihen, mitä tuleman
piti. Tai oikeastaan – jo pienestä pitäen tunsin vahvasti, että
haluan ennen kaikkea nähdä tätä maailmaa ja oppia tuntemaan
sitä. Tunne oli yhtä vahva ja vaistonvarainen kuin toisilla
lapsilla on tietämys siitä, että he haluavat perustaa perheen
tai ryhtyä vaikkapa lääkäriksi. Minä halusin tulla maailmankansalaiseksi.
Paljon myöhemmin olen oivaltanut, että elinpiirissäni
vaikutti kaksi naista, joiden elämä kulki niitä teitä,
joita minäkin halusin kulkea. Äitini kummitäti Hilkka ja ystävä
Marjatta olivat matkailijattaria – mikä ei suinkaan ollut
tavallista siihen aikaan, 1980-luvulla ja 1990-luvulla. Saimme
kortteja milloin mistäkin maailmankolkista, ja ihastellessani
Havaijin hula-hula-hameisia naisia ja kuullessani tarinoita
kaukaisista maista elämäntarinani alkoi olla kirjoitettu. Olen
aina kokenut, etten minä tehnyt valintaa, vaan elämä valitsi minut.
Tämä on minun tieni.
Pienestä pitäen haaveilin myös maailman pelastamisesta.
Hoivasin haavoittuneita pikkulintuja ja yritin pakottaa vanhempiani
kierrättämään. Vei kuitenkin aikaa, ennen kuin päädyin
ympäristöalalle töihin. Sitä ennen opiskelin hetken matkailua,
sitten kreikkaa ja venäjää, asuin Kreikassa ja Venäjällä
ja työskentelin myyjänä useassa eri paikassa. Koin aina epä-
9