Unelmia ja hidasta matkaa – koko elämä
olen miettinyt: entä jos en koskaan olisikaan kuullut niitä sanoja?
Olisinko kuitenkin lähtenyt myllertämään elämääni, jahtaamaan
unelmiani, etsimään elämäntehtävääni? Vai pysynyt
kiltisti siinä erittäin hyvässä työssä, jossa silloin olin. Mutta
josta silti tuntui puuttuvan jotain.
Ehkä en vain halunnut olla järkevä. Kyllä, jo ennen Intiaan
lähtöä minua ahdisti vakavasti se ajatus, että elämäni oli tässä:
minulla oli omistusasunto ja vakituinen työ, jopa auto. En
halunnut, että tulevaisuuttani määrittäisi vakaus ja jonkinlainen
ennalta tehty suunnitelma. Suoraan sanottuna suomalainen
unelma horjumattomasta elämästä oli minulle kuin vankityrmä.
Halusin taivuttaa sääntöjä, koetella kohtaloani, jahdata
onneani (jota muuten on intialaisen astrologin mukaan elämässäni
oikein tuplaten). Niin, sehän oli lopulta yksi syy, miksi
päädyimme Intiaankin. Olin saanut tarpeeksi vakaasta elämästä
ja halusin kokea seikkailuja! Halusin taas tehdä jotain
jännittävää, niin kuin monesti ennen! Halusin kokea eläväni.
Ei auttanut kuin lähteä maailmalle.
Yksi tapahtuma voi usein sysätä liikkeelle oikean tapahtumien
sarjan. Niin kävi minullekin. Lähdin jahtaamaan onneani
ja unelmieni työtä. Lapsellista, joku saattaisi sanoa. Helpon
elämän pilaaman ihmisen hömpötyksiä, tuumaisi toinen. Rohkean
ihmisen puhetta, ajattelisi kolmas. Minä ajattelen, että se
on ainoa tapa, jolla voin tätä elämää elää.
Intialainen mies on luultavasti unohtanut minut jo aikapäiviä
sitten, eikä arvaa, että kirjoitan kirjaani ja hän päätyy sen
sivuille. Niin merkittävä oli tuo lyhyt, ehkä kymmenen minuutin
kohtaaminen elämässäni. Kirjani taas, se kertoo muistakin
kohtaamisista. Ihmisistä, maista, tarinoista, vieraista kielistä ja
kulttuureista, joita olen vuosien varrella kohdannut.
Mikään ei ole lopulta määrittänyt elämääni yhtä paljon
kuin vieraat kielet ja kulttuurit. Ne kuukaudet, jotka asuin
8