tautui esimiestensä kanssa, kun hänen sotilasarvoaan alennettiin, todennäköisesti
kaunaisten siviilijohtajien päätöksellä (ainakin hänen
ensimmäisen, myötäsukaisen elämäkertansa kirjoittajat väittävät niin).
Seuraavan kymmenen vuoden aikana Hartmann teki menettelytapa-
tai arviointivirheitä, jotka antoivat hänen vihollisilleen etulyöntiaseman
ja vahvistivat Hartmannista muodostunutta kuvaa vanhojen huonojen
aikojen jäänteenä. Hartmann oli asevoimiin liittymisen jälkeen nimitetty
juhlallisin menoin ilmavoimien ensimmäisen, kokonaan suihkumoottorihävittäjillä
varustetun joukkoyksikön, Richthofenin mukaan
nimetyn Hävittäjälentorykmentti 71:n komentajaksi, mutta hänen
maineensa ja vaikutusvaltansa romahtivat pian. Hänet siirrettiin kirjoituspöytähommiin,
mikä oli hävittäjälentäjäksi syntyneelle ja kasvaneelle
miehelle pahin mahdollinen kohtalo, ja 1960-luvun lopussa hän oli valmis
siirtymään eläkkeelle. Tuohon aikaan monet hänen kouluttamansa
upseerit olivat jo ohittaneet hänet sotilasarvossa.
Lopulta Hartmannilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä kotiin.
20
Se oli kova pala.
Hänellä ei kuitenkaan ollut aihetta vaipua epätoivoon. Kun hänen
toinen lentäjänuransa oli lopuillaan, hänelle kävi samoin kuin monille
hänen sodanaikaisille tovereilleen. Joukko pitkälti samankaltaisia kirjailijoita,
joista useimmat olivat Yhdysvaltojen asevoimissa palvelevia tai
palvelleita miehiä, julkaisi teoksia, joissa he innokkaasti ja usein henkilökohtaisista
syistä korostivat Hartmannin oikeamielisyyttä ja hyvää mainetta.
He kirjoittivat intoa hehkuen Hartmannin ilmassa osoittamasta
jalomielisyydestä, hänen kantavana periaatteenaan olleesta velvollisuudentunnosta
maataan kohtaan ja hänen luonteenpiirteistään yleensäkin,
mutta he eivät koskaan käsitelleet Hartmannin elämään kiistämättä liittyviä
vaikeita asioita, kuten natsismia ja nöyrää palvelusta Adolf Hitlerin
alaisena. Koska he eivät halunneet tuoda esiin Hartmannin hidasta
vajoamista mitättömyyteen viimeisinä palvelusvuosina, he lisäsivät hänen
elämäntarinaansa väriä ja draamaa. Nämä kirjailijat olivat aikanaan
aihealueensa parhaita asiantuntijoita, sillä he saattoivat seurata läheltä
Hartmannin ja muiden julkisuutta välttelevien sotaveteraanien elämää
aikana, jolloin monet sodan kokeneet miehet ymmärrettävistä syistä an