dysvaltalaiset lentäjät siirrettiin rintamalta muihin tehtäviin heidän saatuaan
määrätyn taistelulentokiintiön täyteen. Hartmann oli yksi niistä
onnekkaista, jotka selvisivät hengissä ja ilman vakavia vammoja sodan
loppuun asti.
Hartmannin lentäjäntaidoista kertoo, että hän selviytyi, vaikka hänen
taistelulentojensa määrä on päätähuimaava: 1 404 lentoa, joista
825:llä hän oli kosketuksessa viholliseen. Kaikilla noilla lennoilla hänen
onnistui välttää joutuminen vihollisen tähtäimeen liian pitkäksi aikaa.
Hänen ilmavoittojensa määrää on hieman helpompi ymmärtää yksinkertaisella
laskutoimituksella. Hartmann sai yhden ilmavoiton 3,99:ää
lentoa kohti eli yhden 2,34:ää viholliskosketukseen johtanutta lentoa
kohti. Monen muun lentäjän pudotusluvut lentojen lukumäärään suhteutettuina
olivat suurempia, mutta he saavuttivat ilmavoittonsa lyhyemmässä
ajassa. Hartmannin tietämys ilmasodankäynnistä ja hänen
kykynsä temmata aloite paranivat kuukausi kuukaudelta, ja tämä kehitys
ruokki hänen menestystään. Voidaan väittää hänen tunteneen sodan
lopussa vihollisen kaluston ja taktiikan paremmin kuin useimmat neuvostoliittolaiset
14
lentäjät.
Hartmannin selviytymiseen vaikuttivat myös hänen epätavallisen
hyvä henkinen ja ruumiillinen kestävyytensä sekä hänen lentäjänlahjakkuutensa,
joka oli alkanut kehittyä jo palvelusuran alkuvaiheissa,
kun Saksan ilmavoimat käytti vielä paljon aikaa hävittäjätaktiikan,
aerodynamiikan
ja lentokonejärjestelmien opettamiseen uusille lentäjille.
Lentäjäkoulutuksen tasoero vuosien 1941 ja 1945 välillä oli järkyttävän
suuri: monet sodan jälkipuoliskolla rintamalle lähetetyt Hartmannin
nuoret lentäjätoverit vain istutettiin ohjaamoon, heille annettiin
lyhyt perehdytys ja toivotettiin lykkyä tykö. Hartmannista tuli tämän
vuoksi myös opettaja. Muiden vanhempien (termi on suhteellinen, sillä
Hartmann oli vuonna 1945 vanha kettu, vaikka hänellä oli ikää vain 23
vuotta) lentäjien kanssa hänen piti neuvoa uusille miehille, miten lennetään
ja pysytään hengissä alituisen vihollisuhan alla. Joskus he onnistuivat.
Hartmannilla oli harvinainen, vaistonvarainen kyky ymmärtää lentokoneiden
sielunelämää ja ilmataistelua. Hänessä oli sitä selittämätöntä