nähnyt aiemmin. Mick oli tietysti onnensa kukkuloilla. Millaisen
huippurekrytoinnin
hän olikaan tehnyt. Likka ei ole välttämättä
mikään typerys. Bluey on silti kyllästynyt kaikkiin
tulokkaisiin,
jotka viipyvät vain hetken, kunnes eivät enää jaksa.
Muuttavat muualle tai kouluttautuvat turvallisuusalan asiantuntijoiksi
paremman palkan toivossa. Nuorista kollegoista
puuttuu sitkeyttä. He luovuttavat liian helposti. Jess on kuitenkin
kotoisin näiltä main. Hän saattaa viipyäkin jonkin aikaa.
Kun vain se pirun sade jo alkaisi. Vapauttaisi heidät.
Bluey on väsynyt. Miettii, mitä jääkaapista löytyy kotona.
Pari alkoholitonta inkiväärijuomaa. Tietysti dieettiversiona.
Hänen täytyy ajatella kilojaan. Sen pitäisi auttaa. Hän voi ostaa
matkan varrelta jotakin. Ehkä thairuokaa Casuarinan kauppakeskuksesta.
Siellä on ruokatori, josta voi valita, mitä haluaa.
Kyllä, niin hän tekee, se on lähellä kotia. Kunhan hän vain löytää
takaisin oikeaan pysäköintitaloon. Aluetta on laajennettu
niin pirusti.
Kukaan ei tahdo ajaa täällä pimeällä. Bluey huristelee parhaillaan
Stuart Highwaylla Katherinen ja Darwinin välimaastossa.
Tie on kyllä hyvä, se ei ole ongelma. Se halkoo maisemaa suorana
kuin keihäs kilometri kilometrin perään. Mutta tietä ei ole valaistu,
ja täällä liikkuu valtavina laumoina villejä vesipuhveleita
ja hevosia, jotka voivat sännätä tielle milloin tahansa, eikä se ole
naurun asia. Puhvelit ovat jättimäisiä. Myöskään tätä väliä liikennöivät
maantiejunat eivät saa repeämään riemusta. Rekkoja jopa
viisikymmenmetrisine perävaunuineen. Niiden ohittaminen on
vaarallista. Korkein sallittu ajonopeus on satakolmekymmentä
kilometriä tunnissa, mutta Bluey ei aja niin lujaa.
Hän näkee sen silmänurkastaan. Varjon häivähdyksen.
Tien reunassa lojuu jotain.
16