oli ”Dancing Queen”, ja keikat päättyivät ”Thank You for the
Musiciin”.
Kuinka kukaan voisi olla tietämättä sitä?
Ihmiset väittävät Blueya pakkomielteiseksi. Sanovat, että
Abba on pois muodista.
Bluey ei siitä piittaa. Vääntää volyymin entistä kovemmalle.
I don’t want to talk
About the things we’ve gone through
Agnetha laulaa. Bluey on nähnyt videon satoja kertoja.
Agnethalla
on vaaleanpunainen jakkutakki jonkinlaista hohtavaa
silkkiä. Nuo suuret silmät, sinistä luomiväriä. Huulikiillettä.
Puolidokumentaarisessa elokuvassa Abba: The Movie, jonka
Bluey on nähnyt useammin kuin pystyy laskemaan, toimittaja
kysyy Agnethalta:
”Luin, että sinut on valittu naiseksi, jolla on maailman seksikkäin
peppu. Onko se totta?”
Vastaus tulee nopeasti, Bluey osaa sen ulkoa:
”Kuinka voisin vastata tuohon? En tiedä. En ole nähnyt sitä.”
Sille tietysti nauretaan.
Bluey hymyilee ajatellessaan sitä.
Ja nyt autossa pimeällä moottoritiellä: Benny soittaa valkoista
flyygeliä.
Bluey laulaa mukana täyttä kurkkua:
The winner takes it all
The loser standing small
Hänen ajatuksensa käväisee uudessa kollegassa. Jessissä, tai
mikä tämän nimi nyt olikaan. Vaikuttaa ainakin perhanan kunnianhimoiselta.
Likka syötti hetkessä tiedot niistä pirun autovarkauksista
johonkin edistyneeseen tietokoneohjelmaan
ja sai esiin paikoista ja ajankohdista mielenkiintoisia faktoja,
jotka pitivät paikkansa ja joita kukaan ei ollut ajatellut tai
15