päämajassa kaupungin keskustassa. Janoaako hän valtaa ja rahaa?
Niinkö hänestä puhutaan? Kulkeeko hän valkoisten talutusnuorassa,
onko hän vallan sylikoira?
Hän saapui asemalle jo varhain, ennen Mickiä ja muita.
Poliisitalo koostuu käytävistä ja toimistohuoneista sekä parista
ahtaasta kuulusteluhuoneesta ja isommasta kokoushuoneesta.
Persoonatonta, asiallista. Ilmastointi saa hänet hytisemään.
Hän on haaveillut poliisin ammatista niin kauan kuin jaksaa
muistaa. Hänen kansansa on kärsinyt väkivallasta ja pakkotoimista
kauan, aina eurooppalaisten maahan tunkeutumisesta
lähtien. Olisi parempi olla välittämättä. Tai ainakin helpompaa.
Mutta hän tahtoo muuttaa asioita systeemin sisältä käsin.
Haluaa
uskoa, että se on mahdollista. Kaikki huostaanotetut
lapset. Kaikki, mikä ei toimi. Poliisina hänellä on mahdollisuus
tehdä jotain konkreettista.
Hän on ollut tätä ennen töissä parilla pienemmällä poliisiasemalla
Pohjoisterritoriossa. Koko osavaltiossa vain kaksi asemaa
kuudestakymmenestä on avoinna vuorokauden ympäri.
Pienemmillä asemilla työ oli yleisluontoisempaa, ja hän joutui
tekemään kaikkea mahdollista. Nyt hän toivoo saavansa keskittyä
harvempiin mutta suurempiin tutkintoihin.
Hän vielä näyttää. Poliiseille tietysti, mutta myös ystävilleen,
naapureilleen ja sukulaisilleen kotona. Että on mahdollista olla
poliisi unohtamatta omaa taustaansa. Sen täytyy olla mahdollista.
Tuo kookas punatukkainen mies näyttää vähän pelottavalta.
Miehen maine on kiirinyt hänen edellään. Jess tietää, että häntä
kutsutaan Blueyksi. Se johtuu varmaan noista hehkuvan punaisista
hiuksista. Ausseille tyypillistä huumoria ja logiikkaa.
12