1924–1945 RANTA-PEKKALASTA
RÖHÖRANTAAN
18
Kantele tuollainen kai’ullaan
on poistava vallan öisen,
se luonnon ja sydämen lumoaa
kuin aikanaan Väinämöisen.
Ryhdy, hei, innolla
soittamahan
suomeas, sorjaa kieltä,
syty ei kansassa Kalevalan
kohtahass nurjaa mieltä.
Anna sen armaisen aukaista
ne sydämesi syvimmät tunteet,
niin viisautta vuotaa virtana
ja iloksi muuttuvat murheet.6
Pohjan perukoilla sankaruutta olivat ahkera työnteko ja elämän juoksuttaminen
kunnialla päivästä toiseen. Ajan henkeen ja mentaliteettiin sopii
Ahti Pekkalan syntymävuonna 1924 julkaistu Ilmari Kiannon kirja
Ryysyrannan Jooseppi, joka kertoo Rämsänkylän Petkelrannassa Kainuussa
karuissa ja köyhissä oloissa eläneestä Jooseppi Kenkkusesta.
Ryysyköyhälistö kamppaili elantonsa ja ihmisarvonsa puolesta. Juopa
kansan ja herrojen välillä mutkitteli suomalaisten mielissä, mutta kurjuuden
kuvauksissakin oli tilaa ymmärrykselle ja eheytymiselle. Luonnossa
oli sellaista suomalaista alkuvoimaa, johon samastuttiin ja josta oltiin
ylpeitä. Yhteiselo ihmisen ja luonnon kesken, mutta myös mittelö
luonnonvoimien kanssa ja niiden valjastaminen ihmisen käyttöön kuuluivat
Suomi-kuvaan.
Ensimmäiset poliittiset muistikuvat
1930-luvun alussa naapuripitäjä Piippolan kansankirjailijan Pentti Haanpään
sanoin yleismaailmallisen talouspulan ”lautuva” tauti teki tuhojaan
myös Pohjois-Pohjanmaalla.7 Pankeille velkaantuneet viljelijät joutuivat