Haapa vedelä arvostett iin työt ä, maata ja sivistystä
hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa elämässä vaikuttivat kokemukset
kansallisesta heräämisestä ja yhteisöllisten aatteiden – nuorisoseuran ja
osuustoiminnan – noususta. Oman jälkensä oli jättänyt myös sisällissota.
Uusi valtio nimeltä Suomi kirjoitti Ahdin syntymän aikoihin 1920-luvun
puolivälissä omaa kansallista tarinaansa. Ajan hengen mukaisesti
omaleimaisuuden perusteeksi ja tulevaisuuden lähteeksi etsittiin suuruutta
17
menneisyydestä.
1920- ja 1930-lukujen Suomen kansallinen identiteetti kasvoi topeliaanisesta
maisemasta, runebergiaanisesta ihmisihanteesta ja kansallisesta
maaseutupohjaisesta eheydestä.5 Zacharias Topeliuksen Maamme kirja
ja Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat vahvistivat kansallista
itsetuntoa ja kuuluivat koululaisten, epäilemättä myös Ahdin lukemistoon.
Kummatkin olivat olleet hänen isänsä Antin ja äitinsä Alinan
lukukirjoina, kuten luultavasti myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja
Elias Lönnrotin Kalevala.
Oma kieli vahvisti kansallistunnetta, jota pönkitettiin erilaisin kirjallisin
kilpailuin. Vuonna 1930 Suomen Kuvalehdessä kerrottiin Matti
Viinamaasta,
Haapavedellä vaikuttavasta omalaatuisesta älyniekasta ja
runosepästä. Ahti saattoi lapsuudessaan jopa tavata Viina-Matin. Jos oli
tavannut, tapaaminen oli varmasti ikimuistoinen. Viina-Matti pukeutui
mieleenpainuvasti, muun muassa kirkkoherra Hugo Hjalmar Molinin
huutokaupasta ostamaansa papin kasukkaan. Kasukan käyttöä hän
perusteli sillä, että mielestään osasi saarnata vähintään yhtä hyvin kuin
asua käyttänyt kirkkoherra.
Viina-Matti oli menestynyt runokilpailuissa, vaikka asuinpaikkakunnallaan
olikin enemmän tunnettu ”roskirunojen” tekijänä. Niitä
runoja ei ollut tarkoitettu kansakoulua aloitelleen Ahdin korville. Sen
sijaan suomen kielen voimasta kertova runo Laulun into ylevöitti Haapavedellä
koululaisten mieltä ja patisti ymmärtämään sanojen mahdin.
Jos sulla herää hengessäs
intoa iloista mieltä
kosketa sydänlemmelläs
suomea, suloista kieltä.