1924–1945 RANTA-PEKKALASTA
RÖHÖRANTAAN
Haapavedellä arvostettiin työtä, maata ja sivistystä
Haapavesi oli 1920-luvun puolivälissä yli 7 000 asukkaan maalainen
mahtipitäjä, jossa osattiin arvostaa maata ja työtä. Kumpaakin riitti
pinta-alaltaan runsaan 1 000 neliökilometrin pitäjässä. Vastikään itsenäistyneellä
köyhällä Suomella ei ollut rahaa kansalaisilleen jaettavaksi,
mutta maata ja metsää riitti.
Maalaisliittolaisen vaikuttajan Kyösti Kallion sanoin Suomessa siirryttiin
1920-luvun alussa maan omistamisen etuoikeudesta maan omistamisen
oikeuteen. Omistaminen ei vielä tehnyt onnelliseksi, mutta kertoi
kansalaisille tasavallan oikeudenmukaisuudesta ja valoi osaltaan luottamusta
16
valtioon.
Maa ja metsä olivat luonnon aitta, mutta pohjoisessa Suomessa ihmiset
olivat oppineet kunnioittamaan luonnon ennakoimatonta tahtoa.
Haapavedellä muistettiin vielä nälkävuosi 1868, jolloin yhden talven aikana
nälkä ja taudit veivät 737 henkeä. Väkeä oli menehtynyt jo edeltävinä
vuosina, kun hallan nöyryyttämiltä pelloilta puitiin vähemmän
viljaa kuin niihin oli kylvetty. 4 500 asukkaan Haapavedellä kuolleisuus
oli nälkävuosina kuudenneksi suurin Suomen pitäjistä.
Haapavesi toipui nälkävuosista, ja 1900-luvun vaihteessa sen voi sanoa
olleen monessa hiukan parempi kuin naapuripitäjänsä. Kustaa Vilkuna
kuvasi Haapavettä ja sen luonnon kauneutta 1954 julkaistussa Suomen
maakuntien historiaa ja ominaispiirteitä kuvaavassa Meidän maa -teoksessa:
”Hiukan liioitellen sanoen se on kuin Hämettä tai Savoa keskellä
Pohjanmaata; on järviä, lehtoja ja loivia kumpuja.” Pitäjää kerrottiin kutsutun
Keski-Pohjanmaan Pariisiksi, jolla vihjattiin kansan kirkolla olevan
herraskaisempaa ja sivistyneempää kuin ympäristössä.
Kansansivistyspyrinnöt tulivat Haapavedelle 1800-luvun lopulla, paljon
aikaisemmin kuin moniin muihin jokilaakson pitäjiin. Oulun läänin
ensimmäinen maalaiskansakoulu avasi ovensa jo 1870, vain pari vuotta
suurten nälkävuosien jälkeen. Kasvitarha- ja talouskoulu perustettiin
1892, kansanopisto 1896 ja oppikoulu 1919.
Ahti Pekkalan lapsuudenkodistaan ammentama sielunmaisema rakentui
talonpoikaisen elämän ja talonpidon arvoista, mutta sen rinnalla